Osallistuin vuoden 2023 Ruska-pyöräilyyn syyskuun puolivälissä Latvian Liepajasta Kilpisjärvelle. Ruska on järjestetty pyöräilytapahtuma, jossa ajetaan yhteislähtönä lähtöpisteestä määrättyjen välikontrollien ja pakollisten osuuksien kautta maaliin. Ajo tapahtuu yksin tai pareittain. Julkisia palveluja saa käyttää, mutta yksityinen huolto on kielletty. Tässä minun raporttini reissusta. Niille jotka eivät jaksa lukea on tarjolla ”lyhyt” videokooste matkasta.
Siirtyminen lähtöön
Tämän vuoden Ruskaan liittyi poikkeuksellisen pitkä siirtymä lähtöpisteeseen Liepajaan Länsi-Latviaan. Omalta osaltani matka alkoi jo torstaina 14.9. aamujunalla Jyväskylästä Helsinkiin. Siellä pyörät pakattiin bussiin ja peräkärryyn ja siirryttiin Tallinkilla bufeen kautta Tallinnaan ja sieltä edelleen Bussilla Riian kautta Liepajaan. Perillä oltiin to-pe yöllä yhden aikoihin ja pyörien purkamisen jälkeen päästiin hotelliin nukkumaan kahden aikoihin. Matkalla tapahtui brevet-korttien jako ja lähtöleimaus.
Perjantaipäivä sisälsi pääasiassa lähdön odottelua. Syötiin hyvä aamupala, haettiin seurantalaitteet, yritettiin nukkua päiväunia ja syötiin lisää. Kävin kiertämässä pienen lenkin Liepajan keskustassa ja hienolla hiekkarannalla. Keli oli kesäinen, lämpöä oli 20 asteen tuntumassa. Iltapäivällä käytiin tutustumassa Pyhän kolminaisuuden katedraaliin, joka edustalta lähtö tapahtui. Kellotornista oli hyvät näkymät ympäri kaupunkia ja laskeutuminen sieltä rappusia pitkin pyöräilykengissä aiheutti sopivasti kuumotusta.
Ensimmäinen etappi pe-la
Lähtö tapahtui auringon laskiessa klo 19.58. Ennen lähtöä vitsailtiin hyvän lähtökiihdytyksen merkityksestä, mutta porukka lähti varsin rauhallisesti kohti Riikaa. Tapahtumassa on peesaaminen kielletty, joten heti alusta alkaen otettiin 20m välimatkat. Minulla tekniset ongelmat alkoivat ensimmäisen kilometrin kohdalla, kun ketjut putosivat. Suurta dramatiikkaa tuossa ei ollut, jostain tuntemattomasta syystä ketjut tipahtavat eturattaalta kerran melkein joka lenkillä. Tämä aiheutti kuitenkin sen, että jäin lähtöjoukon viimeiseksi.
Pian Liepajasta lähdön jälkeen edessäni oli valinta. Olin reitittänyt kaksi eri vaihtoehtoa kohti Riikaa: suoremman A9-tietä pitkin ja hieman pidemmän, mutta rauhallisemman reitin Kuldigan kautta. Edellisenä iltana bussissa olin katsellut, että A9 on öiseen aikaan todella rauhallinen, joten oli helppo päättää seurata sitä.
Ensimmäinen satasen aikana eteneminen oli niin sosiaalista kuin se sääntöjen mukaan voi olla, eli melkein koko ajan näkyi jonkun edellä ajavan perävalo horisontissa. Saavutin pikku hiljaa edellä ajavia ja ohittelinkin muutamia leveästi morjestaen. Kyllä siinä saattoi joku veteraani ajatella, että nyt tuo ajaa itsensä piippuun jo ensimmäisenä yönä. Ensimmäisen satasen jälkeen tuli sopivasti vastaan Circle-K huoltoasema, jossa pysähdyin hodaritankkaukselle ja täytin juomapullot. Minulla oli mukana neljä juomapulloa, mikä kesäkelilläkin riittää sataselle, joten viileämmässä juomaa oli mukana varsin riittävästi.
Ensimmäisen satasen jälkeen porukka harveni ja ajaminen oli yksinäisempää. Yö oli pimeä ja kylmä, lämmintä alimmillaan alle +5. Kiittelin moneen kertaan ääneen pyöräni valoja, joissa riitti loistavasti tehoa valaisemaan kulkijan tietä. Energiaa riitti, eikä unisuutta tuntunut, joten yö meni rauhallisesti ajellessa ja aamulla kuuden aikaan olin Riiassa. Muutama osallistuja oli jäänyt matkan varrella bussipysäkeille power napeille.
Riiassa ei ollut rastipistettä, mutta kaupungin läpi oli ajettava, jotta pääsi eteenpäin Tarttoa kohti. Huomasin, että kaupunkien reitittämiseen olisi kannattanut panostaa enemmän ja siinä voisi säästää aikaa. Löysin kuitenkin oikealle sillalle ja sieltä yli kaupungin toiselle puolelle. Sillan jälkeen pysähdyin taas Circle-K:ssa aamukahvilla. Vuorokauden hodarikiintiö tuntui täyttyvän.
Riiasta jatkoin A2- ja A3-teitä kohti Tarttoa. Tässäkin vaihtoehtona olisi ollut ajaa pienempiä teitä pohjoisen kautta koukaten, mutta liikenne tuntui kohtuulliselta, joten valitsin taas lyhyemmän reitin. Ajo Tarttoon oli aika suoraviivaista ja yllätyksetöntä. Aamupäivästä meinasi tulla energiavaje, joten piti erikseen pysähtyä syömään kunnon satsi pikaisia hiilareita (karkkia, mansikkahilloa, hunajaa, siripiriä). Energiatasot palasivat ja matka pääsi taas etenemään. Keli oli oikein lämmin ja kesäinen. Valmierassa pidin lounastauon Hesburgerissa ja Elvassa päivällisen pizzeriassa. Muita kuskeja näkyi lähinnä tauoilla bussipysäkeillä ja aina kun pysähdyttiin samalle pysäkille vaihdettiin ainakin pikaiset kuulumiset ja fiilikset. Tarttoon saavuin kahdeksan aikaan illalla ja sain toisen leiman passiin. Kävin hakemassa ruokakaupasta ilta- ja aamupalatarpeet ja siirryin majoitukseen. Kokonaisaikaa oli tässä vaiheessa kulunut noin vuorokausi, josta ajoaikaa 19h. Matkaa oli kertynyt 460km. Garminin tallenuksesta jäi viimeinen 30km puuttumaan, kun laite päätti tallentaa lenkin jo illallisella.
https://www.strava.com/activities/9862676737
Toinen etappi sunnuntai
Yöllä tuli nukuttua hyvät ja keskeytyksettömät unet ja aamupalan jälkeen starttasin sunnuntaina kuudelta kohti Tallinnaa. Olin katsonut säätiedotuksesta, että matka etenisi myötätuulessa ja päättelin, että koska Tallinna on rannikolla, matka on varmaankin alamäkeä.
Todellisuus oli vähän toinen ja ajo tuntui aamupäivästä yllättävän tukkoiselta. Takapuoli oli hellänä ja oikea polvi oireili. Pienetkin ylämäet tuntuivat isoilta. Ajattelin, että tulee tiukka reissu, jos nyt jo paikat prakaa tällä tavalla. Pikkuhiljaa kone pääsi kuitenkin käyntiin ja tasaisella tauottelulla ja syömisellä pääsin eteenpäin. Olin varannut lipun 19.30 ylitykseen Tallinkilla. Mietin kuitenkin, että se on aika epäoptimaalinen laivavuoro, koska Tallinnan päässä tulisi odottelua ja Helsingissä olisin aika myöhään. Minulla oli lipussa siirto-optio ja aloinkin laskeskella, voisinko ehtiä 16.30 laivaan. Puolen päivän aikoihin kypsyi päätös siirtää lippu aiempaan laivaan. Se antoi loppupäivän tekemiselle selkeän aikataulun.
Loppumatkalla Tallinnaan oli vastatuulta ja sain ensimmäiset pienet maistiaiset Ruska-sateista. Tallinnan lähellä vastaan pyöräili kaksinkertainen Ruska-kävijä Alo Alunurm, joka oli lähtenyt kannustamaan kotikaupunkiaan lähestyviä kuskeja. Alo jututti ja otti videoklippejä. Tallinnan satamaan saavuin noin puoli tuntia ennen check-inin sulkeutumista. Kävin vielä lähikaupassa (huom. en Super Alkossa) täyttämässä juomapullot ja sieltä suoraan autokaista-check-inin kautta laivaan. Samalla laivalla tulivat myös mm. Ruskan järjestäjä Mikko Mäkipää, moninkertainen Ruska-kävijä Matti Ainasoja parinsa Pasi Sauna-ahon kanssa sekä Liettuan-koukkauksellaan huomiota herättänyt Matti Lupari. Laivalla pari tuntia meni mukavasti buffetissa. Varasin myös seuraavan yön majoituksen Espoosta. 8
Helsingissä oli hyvä lähteä täydellä vatsalla katselemaan nähtävyyksiä. Ohjelmaan sisältyi viisi historiallista kohdetta Helsingissä ja viimeisenä muistomerkki Porkkalassa Espoossa. Matkalla kohtasin ihmisiä, jotka olivat tulleet varta vasten paikan päälle kannustamaan osallistujia. Kannustus lämmitti mieltä ja antoi paljon lisävirtaa.
Porkkalasta suuntasin kohti majoitusta, jonne saavuin yhdeksän aikaan vain huomatakseni, että en ole saanut minkäänlaisia kirjautumiskoodeja. Seurasi äkäinen puhelu päivystysnumeroon ja puolen tunnin selvittämisen jälkeen pääsin sisälle majoitukseen. Ilta- ja aamupalat jäivät ostamatta, mutta laivabuffet piti nälkää poissa yön yli. Matkaa päivälle kertyi yhteensä 230 km.
Tarto – Tallinna: https://www.strava.com/athletes/8513748
Helsinki parkour: https://www.strava.com/activities/9869599738
Kolmas etappi maanantai
Maanantaina aamu alkoi reittivalinnalla, jonka olin henkisesti tehnyt jo aiemmin. Seuraavaan kontrollipisteeseen Vaasaan pääsee Tampereen tai Porin kautta. Olin kartoittanut vaihtoehtoja jo kesän pyöräretkellä ja todennut, että vaikka Porin kautta pääsee vähän lyhyemmin ja tasaisemmin, kakkostie on sen verran vilkkaasti liikennöity, että tie 130 Tampereelle vie voiton. Siispä suuntasin aamuviideltä Kehäkolmosta seuraten kohti Hämeenlinnan väylää.
Ajo alkoi viileässä kelissä vähän tukkoisesti ja pian lähdön jälkeen piti pysähtyä Viherlaakson Salessa tankkaamassa puuttuva aamupala. Toinen pysähdys oli Kivistön Nesteellä, jossa pidin reilun puolen tunnin tauon. Kun aamu valkeni ja pääsin 130-tielle, matka alkoi taittua paremmin. Sää oli hyvä, aurinko paistoi ja alkoi tulla lämpimämpää. Seuraavan pidemmän tauon pidin Hämeenlinnan Prisman buffetpöydän ääressä. Pizzatankkauksen jälkeen suuntana oli Tampere. Koukkasin matkan varrella moikkaamassa työkaveria, joka oli seurannut pisteen etenemistä tarkasti.
Heti Tampereen jälkeen pidin päivällistauon Pispalan Hesellä ja varasin samalla majoituksen Parkanosta. Illalle jäi matkaa vielä 80km. Reititys meinasi ohjata pyöräilyltä kielletylle osuudelle E12-tietä, mutta onneksi huomasin merkit ajoissa ja ohjasin rampin kautta kiertotielle. Parkanoon saavuin vähän yhdeksän jälkeen ja kurvasin taas ruokakaupan kautta majapaikkaan. Vastaanotto oli mennyt kiinni yhdeksältä, mutta olin saanut sovittua, että isäntä tulee avaamaan ja rahastamaan vielä illalla, niin ei tarvitse aamulla odotella respan avautumista. Illan päätteeksi ehdin vielä pikaisesti saunaan, mikä teki todella hyvää. Matkaa päivälle tuli 280 km.
https://www.strava.com/activities/9876861900
Neljäs etappi tiistai
Parkanossa aamu alkoi taas aikaisella herätyksellä ja tukevalla aamupalalla ja tien päälle pääsin jo vartin yli neljä. Suuntana oli Vaasa ja kolmas leima. Muutaman pimeässä ajetun tunnin jälkeen aamu alkoi sarastaa. Tuuli myötäisesti ja meno oli vauhdikasta. Toisen aamupalan nautin Jalasjärven ABC:llä.
Matka jatkui myötäisessä ja hyvässä kelissä aina Vaasaan asti. Säätiedotus lupaili loppupäivälle sateita ja jopa myrskyä, joten yritin käyttää hyvän sään hyväkseni. Vaasassa leima löytyi Vaskiluodosta Hotelli Vaskiasta. Leiman jälkeen käännyin takaisin Vaasan keskustaan ja kävin syömässä hyvän aasialaisen buffetin.
Iltapäivällä matka jatkui kohti seuraavaa parkouria, joka alkoi Jepualta. Matka parkourin lähtöpisteeseen oli sivu- ja vastatuulta ja luvattu sadekin alkoi. Pidin siirtymällä lyhyet munkkikahvit. Kun pääsin Parkourille, reitti kääntyi taas kohti pohjoista ja tuuli selän taakse. Matka jatkui joutuisasti Pietarsaareen, jossa söin illallisen ABC:llä ja varasin majoituksen Kokkolasta.
Kokkolaan saavuin kahdeksan aikaan illalla. Kävin Prismassa täydentämässä ilta- ja aamupalavarastot ja suuntasin majoitukseen. Luulin matkalla hukanneeni pyöräilylakkini, mutta majoitukseen päästyäni löysin sen päästäni. Majapaikassa odottivat taas tutut rutiinit: suihku, iltapala ja nukkumaan. Päivälle tuli hyvissä tuuliolosuhteissa mittaa 305 km.
https://www.strava.com/activities/9881890600
Viides etappi keskiviikko
Kokkolasta lähdin tuttuun tapaan aamupalatankkauksen jälkeen viideltä jatkamaan parkourin loppuun Kannukseen. Parkourin päätepisteessä odotti kätevästi Kannuksen ABC ja toinen aamupala.
Kannuksessa tein muutoksen reittisuunnitelmaan. Alkuperäinen reitti oli piirretty rannikkoa pitkin Kalajoen kautta, koska se vaihtoehto tarjosi enemmän majoituksia. En kuitenkaan tarvitsisi majoitusta ennen Oulua, joten suuntasin suoraan Ylivieskan ja Oulaisten kautta Ouluun.
Kannuksesta lähtiessä alkoi sade, jota jatkuikin koko päivän. Tuuli oli onneksi myötäinen ja matka eteni vauhdilla. Lounaan tarjoili tällä kertaa Oulaisten Neste. Buffetissa oli nopea ruokailla, mutta pidin silti kunnon tauon ja jututin matkasta kiinnostuneita paikallisia. He näyttivät kuvia pohjoisen lumipenkoista ja katselivat päitään pudistellen, kun jatkoin matkaa pohjoiseen.
Ennen Oulua pidin vielä mukkikahvitauon Kipsa grillillä. Reitti Ouluun vei pääkonttorin kautta, jossa työkaverit olivat vastaanottamassa ja kannustamassa. Otettiin muutamat yhteiskuvat ja ajelin Oulun keskustaan, jossa pidin päivällistauon aasialaisessa buffassa. Keli oli ollut koko päivän viileä, tuulinen ja sateinen ja buffaan päästyäni sain kunnon hytinät. Kuusi kuppia kuumaa teetä ja lämmin ruoka auttoivat ja lämpö palautui kroppaan. Minua tuli myös moikkaamaan tapahtumaa seurannut ja aiemmin osallistunut pyöräilijä, jonka kanssa vaihdettiin ajatuksia reissusta.
Varasin majoituksen Iistä ja aloitin siirtymisen. Ajelu Oulun seudun kevyen liikenteen väyliä pitkin kohti pohjoista sujui oikein mukavasti. Muutamia kannustajiakin oli saapunut reitin varrelle. Savuin majoitukseen ruokakaupan kautta kahdeksan aikoihin. Tälläkin kertaa oli sauna, mikä lämmitti kylmän päivän jälkeen kehoa ja mieltä. Iltapalan jälkeen uni maistui. Ajoa tuli 260km.
https://www.strava.com/activities/9888287192
Kuudes etappi torstai
Säätiedotus lupasi edelleen viileää ja sateista ja päätin vaihtaa talvivarusteisiin. Tähän asti olin ajanut kesäpyörähousuilla ja -paidalla sekä irtolahkeilla ja -hihoilla ja lisännyt päälle merinoajopaidan, sadetakin ja -housut tarpeen mukaan. Nyt pistin päälle merinoaluspaidan, talviajohousut ja neopreenisukat ja siihen päälle lisää kerroksia.
Matka jatkui kohti Kemiä ja Torniota puoli viideltä. E8 oli nopea ajaa, mutta ei mitenkään miellyttävä. Onneksi aikaisin aamulla ei vielä ollut paljon liikennettä. Simon kohdalla alkoi pyörätie, joka jatkui Kemiin asti. Oli mukava päästä pois isolta tieltä. Ennen Kemiä pidin aamupalatauon Nesteellä. Buffetaamiainen täytti taas vatsaa hyvin. Samalla totesin, että neopreenisukat ei ole minun juttuni, jalat tuntuivat ikävän viileiltä. Vaihdoin takaisin merinovillasukkiin ja olo oli heti mukavampi.
Kemissä en pitänyt isompia taukoja vaan jatkoin kohti Torniota ja neljättä leimaa. Leimaukseen kuului kuva Leninin käynnistä kertovalla kyltillä Tornion rautatieasemalla ja itse leiman sai Haaparannan Shelliltä. Palasin leimauksen jälkeen takaisin Suomen puolelle ja jatkoin kohti pohjoista. Tuuli oli edelleen myötäinen ja sadekin antoi vielä odottaa itseään.
Ylitorniossa kävin pizzalla ja päätin ajaa reissun viimeisen parkourin Pelloon asti vielä saman päivän aikana. Varasin majoituksen Pellosta, jonne pitäisi ehtiä ennen yhdeksää, jolloin menisivät kiinni sekä ruokakauppa että majapaikka. Kello oli puoli kolme, kun lähdin jatkamaan matkaa ja jäljellä oli vielä satanen, joten laskin, että ajan pitäisi riittää.
Parkourin alkupisteeseen pääsemiseksi piti poiketa pohjoiseen menevältä reitiltä ja ajaa 60 km koilliseen. Suunnan muutos aiheutti sen, että tuuli kääntyi vastaiseksi ja kilometrit tuntuivat pitkiltä. Myös sade löysi paikalle. Viimein pääsin kuitenkin Parkourin alkuun, tuuli kääntyi taas selän taakse ja eteneminen helpottui. Loppumatkalla läsnä olivat kaikki peruselementit: pimeys, kylmyys ja sade. Päivän viimeisteli kolmen kilometrin alamäki Pelloon, jossa koukkasin vielä muutama sata metriä ennen Parkourin loppua pari kilometriä etelään kohti majoitusta. Kello oli puoli yhdeksän, kun saavuin Pelloon. Tajusin, että jos en nyt toimisi nopeasti, kylmyys pääsisi sisään ja tulisi kovat hytinät. Kävin ripeästi kaupassa ja siirryin majoitukseen, joka oli onneksi aivan kaupan vieressä. Kirjauduin sisään, kävin suihkussa ja kääriydyin peittoon, eikä kylmä ehtinyt iskeä. Iltapalan jälkeen menin taas unille. Päivän matkasaldo oli 280km. Aikarajaan oli vielä jäljellä kaksi vuorokautta ja matkaa oli jäljellä enää 350 km, joten en laittanut kelloa soimaan vaan luotin että heräisin tarpeeksi ajoissa.
https://www.strava.com/activities/9894069068
Seitsemäs etappi perjantai
Heräsin neljältä ja pomppasin heti pystyyn, koska tajusin päivän etapin huoltoaikataulun kriittisyyden. Tarkoituksena oli ajaa Pellosta Ruotsiin ja Pajalan kautta aina Kaaresuvantoon asti ja tulla vasta sieltä takaisin Suomen puolelle. Matkaa Pajalan ja Kaaresuvannon välillä oli melkein 200 km ja olin löytänyt väliltä vain yhden kaupan. Tarkistin nopeasti aukioloajan, kauppa näytti sulkeutuvan neljältä. Pääsin matkaan viideltä ja laskeskelin, että ajan pitäisi riittäisi.
Ennuste näytti myötätuulta ja oli mukava lähteä matkaan. Ajoin parkourin loppuun ja siirryin Ruotsin puolelle. Siinä aikataulutukseen tuli vielä lisämutka, kun aloin miettimään, miten Ruotsin aikaan siirtyminen vaikuttaa mahdollisuuksiini ehtiä ajoissa kaupalle. Onneksi sain rajan ylityksessä yhden ylimääräisen tunnin.
Navigointi Ruotsin Lapissa oli helppoa, käännösten välillä oli monta kymmentä kilometriä. Ehdin lopulta kaupalle hyvissä ajoin ja pidin kunnon tauon. Alkumatka oli ollut kosteaa, mutta aiempia päiviä lämpimämpää eikä sateista. Matkan edetessä kohti pohjoista ilma viileni ja tien vierustoilla alkoi näkyä lunta. Parin päivän takaisesta lumimyräkästä oli jälkiä ja selvästi paikka paikoin oli tehty lumitöitä. Olin asettanut päivän tavoitteeksi päästä Kaaresuvantoon (250km) ja katsoa siellä mitkä ovat olosuhteet ja voimat ja miten jatkaisin. Vaihtoehtoina oli ottaa majoitus ja ajella lauantaina turistina perille tai vetää päivä pitkäksi ja ajaa kerralla maaliin asti.
Siirtyminen takaisin Suomen puolelle vei aamulla saamani aikaerotunnin ja Kaaresuvannon Raja-Cafen ruokapuoli oli jo ehtinyt mennä kiinni. Onneksi tarjolla oli kahvia ja patonkia. Ostin kaksi patonkia, mutta jaksoin syödä vain yhden, joten otin toisen takataskuun evääksi. Hetken tuumailun jälkeen totesin, että voimia tuntuisi olevan sen verran, että hoidan tämän homman maaliin ilman uutta yötaukoa.
Lähdin seitsemän aikaan viimeiselle sataselle kohti Kilpisjärveä. Pian tuli pimeää, mutta edelleen tuuli selän takaa ja matka eteni tasaista vauhtia. Pidin polkemisen mahdollisimman kevyenä, napostelin karkkeja ja kuuntelin musiikkia. Pimeässä matka tuntui välillä todella pitkältä, mutta koko ajan pääsin kuitenkin eteenpäin ja maalin lähestyminen innosti. Pari kertaa tippuivat ketjut, mutta muuten en juuri taukoja pitänyt. Laskeskelin että olisi mahdollisuuksien rajoissa jopa ehtiä maaliin Muotkatakan päälle perjantain puolella, mutta ketjuongelmien ja viimeisen kolmen kilometrin ylämäen takia maaliajaksi tuli 00.07 lauantain puolella. Ehdin jo haaveilla kaikenlaisista hienoista somevideoista maalimäen päällä, mutta ykköspuhelimen akun loppumisen ja loppumatkan viileyden ja sateisuuden takia päädyin ottamaan varakännykällä nopean kuvan muistomerkiltä ja jatkamaan viimeisen 12km siirtymän Kilpis-hotellille leimalle. Tuntui tosi mukavalta päästä perille hotelliin, leimata kortti viimeisen kerran ja päästä huoneeseen suihkuun ja nukkumaan. Matkaa viimeiselle päivälle tuli 350km.
https://www.strava.com/activities/9902621080
Yhteenveto
Tämä oli minulle ensimmäinen Ruska-kokemus ja etukäteen mielessäni oli paljon kysymyksiä ja huoliakin siitä, miten valmistautunut olisin, tulisiko yllätyksiä ja jopa etenemisen esteitä. Matkan edetessä huomasin ilokseni, että kunto tuntuu riittävän, pyörä ja varusteet toimivat ja mieliala pysyy korkealla päivästä toiseen. Ensikertalaisena otin Ruskan ”varman päälle” ja käytin kaikki sallitut helpotukset hyväkseni. Ajoin suoria isoja teitä, kun se oli mahdollista, yövyin sisätiloissa ja söin aina kun siihen tuli tilaisuus. Taktiikkani oli jakaa matka ensimmäisen 200km yösiirtymän jälkeen tasaisiin 250km päiväetappeihin ja tavoitteena oli vain päästä maaliin aikarajan puitteissa. Yön yli ajamista tein vain ensimmäisenä yönä, mutta aamun pimeäajotunteja tuli kuitenkin muutama jokaiselle päivälle. Taktiikka toimi ja lopulta pääsin maaliin ajassa 7vrk, 4h, 9min eli melkein vuorokauden aikarajaa nopeammin.
Kalusto ja varusteet toimivat hyvin. Loppumatkasta vaihteistossa oli pientä pykimistä ja ketjut alkoivat tippua. Reissun jälkeen menee koko voimansiirto vaihtoon. Energiaa tuntui riittävän koko matkan aikana. Reissussa oli rankkuutta ihan tarpeeksi omaan makuun, mutta todellisia hyytymisiä ei tullut missään vaiheessa.
Kelin osalta matka oli kaksijakoinen. Ensimmäinen puolikas Vaasaan asti oli hyvää säätä, mitä nyt yöt olivat kylmiä. Jälkimmäisellä puoliskolla vettä tuli joka päivä aivan tarpeeksi. Tuuli oli onneksi enimmäkseen myötäinen.
Suurimmat parantamisen paikat liittyivät muuhun kuin itse pyöräilyyn. Taukoja ja varsinkin yöpymisiä olisi voinut hoitaa tehokkaammin. Toisaalta ei ollut pakko, kun tuollakin tavalla ehti. Varusteissa löytyi pieniä tuunaamisen ja optimoinnin paikkoja. Reittivalinnat olivat varmoja ja osittain tylsiä, jatkossa voisi mukaan ottaa enemmän pikkuteitä. Myös puskayöpymisen kokeileminen toisi mielenkiintoisen vivahteen reissuun.
Ruskan mielenkiintoa lisää se, että sen voi ajaa monella eri tavalla. Toiset tavoittelevat minimiaikaa, toiset taas elämysmatkaa. Tapahtumasta tekee mielenkiintoisen se, että itse ajaminen on vain osa suoritusta ja myös varustautuminen, taktiikka, reititys ja itsensä huoltaminen ovat isossa roolissa. Oman mausteensa tuo aivan uskomattoman huikea kannustus, jota osallistujat saavat niin somessa kuin myös paikan päällä. Kiitos kaikille matkassa mukana eläneille!